Matkakertomus omatoimimatkasta Bangkokiin, Thaimaahan. Ennen Bangkokiin lähtöä olin henkisesti varautunut jonkinasteiseen kulttuurishokkiin ja hektisen suurkaupungin iskuun vasten kasvoja. Varautuminen ei auttanut, isku vasten kasvoja osui ja upposi syvälle sieraimiin.

Kahden viikon matkamme jakaantui kolmeen osaan. Ensin pari päivää Bangkokissa, sen jälkeen viikko Krabilla Ko Lantalla ja lopuksi vielä muutama päivä Bangkokissa. Tämä matkakertomus keskittyy ainoastaan Bangkokiin.

Finnairin suora lento laskeutui Bangkokin Suvarnabhumin lentoasemalle varhain maanantai-aamuna. Kentältä on nopea airport link -raideyhteys kaupunkiin, mutta jostain syystä päätimme ottaa taksin. Kentällä oli taksitolppa, johon selitettiin määränpää. Hotellimme sattui olemaan Thaimaan korkein rakennus (Baiyoke Sky), joten määränpää oli hyvin tiedossa. Taksikuski ei laittanut mittaria päälle ja yritti leikkiä tyhmää kun tätä vaadimme. Pienen hokemisen ja osoittelun jälkeen start-nappia kuitenkin painettiin. Maanantai-aamun ruuhka-aikaan sattui jostain syystä olemaan jokunen muukin matkantekijä liikenteessä ja n. 30 kilometrin matka kesti kaksi tuntia. Taksikuski hieroi tuskanhikeä ohimoiltaan useamman kerran ja yritti selittää tilannetta surkealla englannillaan. Kaupunkiin johtava maksullinen moottoritie oli silmänkantamattomiin aivan tukossa. Tästä tuskastuneena kuski päätti olla hitusen luova. Juuri ennen tietullia hän hyppäsi autosta pihalle, siirsi muutaman tötterön ja kaarsi moottoritien ramppia väärään suuntaan kohti pienempää tietä. Aluksi pienempi tie näytti olevan aivan yhtä tukossa, mutta lopulta liikenne sujui alkumatkaan nähden melkein mallikkaasti. Tämä parin tunnin taksimatka maksoi lopulta mittarin mukaan hitusen reilut 400 bahtia (4 henkilöä).

Hotellille saavuimme kymmenen jälkeen. Sisäänkirjautuminen onnistui hotellityöntekijän kompuroinnista huolimatta varsin mallikkaasti, mutta huoneita ei aikaisen ajankohdan vuoksi vielä saatu. Tavarat saimme kuitenkin jättää hotellille ja oli aika lähteä ihmettelemään mihin sitä oikein on tultu. Melkoinen kaoottisuus oli päälimmäinen tunnetila. Hajuja, ääniä, ihmisiä, paljon ihmisiä ja me. Sekavaa. Kävelimme aikamme ja päädyimme tuttuun ja turvalliseen McDonaldsiin varhaiselle lounaalle. Pienten kommunikointivaikeuksien jälkeen saimme eteemme 6 hampurilaista ilman juomia ja ranskalaisia. No ei se mitään, perusmeininkiä euron juustohampurilaisten tapaan. Jostain syystä kyseiset hampurilaiset olivat aivan hirveitä. Kylmiä, pahoja ja koostumukseltaan hajoilevia. Upean lounaan jälkeen tallustelimme kaikenlaisissa kaupoissa ja nautimme useamman kahvilan antimista.

Lopulta kello tuli 14:00 ja saimme huoneet. Hotelli oli jaettu kolmeen alueeseen kerroksien mukaan. Standard Zone, Sky Zone ja Space Zone. Hinta luonnollisesti nousi mitä ylemmäs mentiin. Omat huoneemme saimme 60. ja 61. kerroksista, mikä oli Sky Zonen ylärajoilla. Huoneet olivat tilavat ja yksi pitkä seinä oli lattiasta kattoon täyttä ikkunaa. Näkymät olivat upeat!

Bangkokin ruuhkia helpottava skytrain on otettu suhteellisen vasta käyttöön. Junat kulkevat katutason yläpuolelle rakennetulla radalla. Liput maksavat 20 bahtista ylöspäin matkan pituudesta riippuen.

Pienten päiväunien jälkeen lähdettiin kohti Siamia Skytrainilla (BTS). Päädyimme Siam Paragoniin, joka on merkkiliikkeiden kyllästämä ostosparatiisi. Ainoat Paragoniin jääneet bahtit menivät kellarikerroksen ruokamaailmaan.

Kun kupu oli ravittu, oli aika jatkaa matkaa kohti Patpongin punaisia lyhtyjä, markkinoita ja kaikkea muuta. Patpong oli nähtävä vain sen kyseenalaisen maineen vuoksi. Pingpongia ja kaikenlaista muutakin showta oli tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Matkaseurueemme kesken suureksi huviksi noussut ladyboyden bongailu oli Patpongissa melko helppoa. Alueena Patpong oli kuitenkin suhteellisen pieni, joten hotelli kutsui melko nopeasti ja yöunet maistuivat makoisalta. Tosin ennen yöunia oli pakko raahata nojatuolit ikkunan eteen ja nauttia muutama Singha tuijottaen melkoisen komeita 60. kerroksen öisiä näköaloja.

Toinen Bankok-päivä starttasi maittavalla aamiaisella, joka koostui 7 Elevenistä ostetuista einesleivistä ja croissanteista. Kymmenen maissa startattiin kohti Wat Phra Kaewia, joka on suuri temppelialue ja lienee Bangkokin pakollisin nähtävyys. Temppelialueen lähelle on hieman haastavaa päästä julkisilla kulkuneuvoilla, mutta toimivin tapa lienee ajaa BTS:llä joenrantaan ja siitä julkisen liikenteen lautalla jokea pitkin pohjoiseen. Suunnitelma tuntui hyvältä, mutta ei ihan toiminut. Oli nimittäin yksi monista kuninkaan syntymäpäivää edeltävistä juhlapäivistä ja julkinen lauttaliikenne oli juuri seisahtunut. Tämä haisi taas kerran yhdeltä vedätykseltä, mutta pienen perehtymisen jälkeen asia oli oikeasti näin. Onneksi riistohintainen pitkähäntävene oli kuitenkin tarjolla ja 100 bahtin hintaan pääsimme joelle.

Lähes saman tien kun astuimme laiturille, oli turistipoliisi selittämässä, kuinka temppelialue on kiinni. Höpönlöpön ja menoksi vaan kohti pääporttia. Pääportin läheisyydessä kaiuttimista raikasi kuulutus, jossa kehotettiin olemaan luottamatta keneenkään, siis keneenkään joka yrittää ottaa kontaktia palatsialueen lähellä. Kuulutuksessa kerrottiin myös, että palatsi on auki joka päivä.

Temppelialueen ulkopuoli tosiaan kuhisi ihan kaikenlaisia vedättäjiä ja huijareita. Temppelialueelle tulee pukeutua säädyllisesti. Naisten tulee peittää olkapäät ja miehillä pitää olla pitkät housut. Myös sandaaleita katsotaan kieroon. Oikeanlaisia vaatteita lainataan veloituksetta panttia vastaan pääsisäänkäynnin läheisyydessä, jossa on myös pukukoppeja. Itse olin varautunut hyvin, sillä pitkät housut löytyivät repusta. Ajatus niiden jalkaan kiskomisesta ei kauheasti naurattanut, lämmintä nimittäin riitti. Sisäänpääsy maksoi 400 bahtia ja sisälsi lippuja sinne ja tänne. Komeaa ja hienoa oli, mutta sama efekti kuin Pompeijissa ja muuallakin, ei makeaa mahan täydeltä. Tunteroinen jaksettiin ihmetellä ja poistuttiin etuoikealle. Rehellisen taksikuskin löytäminen temppelialueen läheisyydestä ei ollut mitenkään helppo homma ja saimmekin kävellä pienen tovin ennen kuin sellainen löytyi.

Loppupäivä kului hotellin läheisiin kauppakeskuksiin tutustuessa sillä välin, kun muu (nais)matkaseurue istui jalkahieronnassa. Illalla oli tarkoitus lähteä BTS:llä Sukhumvitiin, mutta pimeän tullen oli hotellin läheisyyteen noussut melkoinen kojuviidakko. Niitä kierrellessä ja kaarrellessa ilta vierähti nopeasti ja Sukhumvit jäi odottamaan aikoja parempia. Kävimme myös katsastamassa reissun toisen Bangkok-osuuden hotellin (Best Western Mayfair Suites)Nukkumaan päästiin yhden jälkeen. Tiedossa oli varhainen aamuherätys, sillä Air Asian lento Trangiin lähtisi 8:00. Herätys puoli viideltä, pikainen aamupala, pakkaus ja uloskirjautuminen. Puoli kuudelta oltiin taksissa matkalla kohti Don Muangin lentokenttää. Liikenne sujui moitteettomasti ja kentällä oltiin erittäin hyvissä ajoin. Trangista matka taittui yksityiskyydillä Ko Lantalle, josta lisää seuraavassa matkakertomuksessa.

Reilu viikko vierähti rentouttavalla Lantalla nopeasti ja Air Asian lento laskeutui takaisin Bangkokiin Don Muangin kentälle n. 21:00. Tavarat tulivat erittäin nopeasti, ja löysivät perille vaikka yhdestä rinkasta oli tagi tippunut matkan varrelle. Don Muangilta ei ole muita käytännöllisiä kulkuyhteyksiä kaupunkiin, kuin taksi. Tämä näkyi taksijonojen pituudessa. Oli keskiviikko-ilta, eikä saapuvia lentoja ollut paljoa, mutta taksijonot olivat silti todella pitkät. Toisen Bangkokin hotellimme arvosteluissa oli mainittu, että taksikuskeilla ei ole mitään hajua missä hotelli sijaitsee. Varasuunnitelmana oli jäädä Phaya Thain BTS-asemalle, jonka sijainnin kaikki taksikuskit varmaan tietävät, tai vaihtoehtoisesti neuvoa taksikuski asemalta hotellille. Jonot etenivät nopeasti mikrofonilla varustetun ajojärjestelijän johdolla. Taksikopilta liput ja laput mukaan ja autoon. Kuski ajeli mittaritta ja rauhassa pois lentokenttäalueelta ja alkoi sen jälkeen miettimään että mihinkäs sitä ajeltaisiin. Phaya Thain hän tiesi, mutta hotellia yllättäen ei. Matka jatkui mittari päällä. Kuski yritti kuumeisesti selvittää hotellin sijaintia, siinä kuitenkaan onnistumatta. 20 minuutin ajon jälkeen maisemat näyttivät tutulta ja olimme BTS-aseman kulmilla. Kuski oli lievästi sanottuna yllättynyt, kun aloin neuvomaan häntä hotellille. Kannatti käydä etsimässä hotelli aiemmin! Nopea hotelliin kirjautuminen ja pikasuihku. Sitten lähikaduille hakemaan syötävää katukeittiön antimista.

Toiseksi viimeisenä matkapäivänä oli vuorossa maltillista shoppailua. Ensimmäiseksi kohteeksi MBK, jossa sanotaan olevan 2000 liikettä ja tavaraa laidasta laitaan. Hotellilta meni oikopolku läheiselle BTS-asemalle, jota kuvattiin hieman epämääräiseksi.

No epämääräinen se totta tosiaan olikin. Oikopolku kulki ensin rakennustyömaan läpi, sitten eräänlaisen hökkelikylän halki ja lopulta rautatien ylitse. Matka kuitenkin lyheni reitin ansiosta kilometrillä. MBK löytyi helposti. Tosin BTS-aseman ja MBK:n välissä joku vanhempi naisihminen ehti tekemään vedätysyrityksen ja toteamaan MBK:n olevan kiinni. Höpön löpön ja matka jatkui. MBK oli täynnä tavaraa, aitoa ja vähemmän aitoa. Shoppaillessa vierähti vaatimattomat 6 tuntia ja jalat olivat melko tohjona. MBK:ssa muuten tapahtui reissun ainoa onnistunut vedätys. Ravintolamaailmaan tuli ostaa ruokakuponkeja, joilla pystyi ostamaan ruokaa kymmenien eri ravintoloiden valikoimasta. Kuponkikioskilla oli suuret kyltit, joissa kehotettiin laskemaan kupongit. Enhän niitä tietenkään laskenut. Kävi sitten ilmi, että en saanut 200 bahtilla kuin 155 bahtin edestä kuponkeja. Reilun euron kusetus, hirveää. Matkalla hotellille kävin ostamassa melko tarkalleen 50 euron tablet-tietokoneen, joka osoittautui laadultaan suhteellisen kohtuulliseksi.

Illalla naiset halusivat hierontaan, minä en. Kävin sillä välin kebabilla ja päädyin hieman etuajassa hieromolle. Eräs hierojista osasi hieman paremmin englantia ja hänen kanssaan rupatellessa aika vierähti nopeasti. 7 Elevenistä aamiastarpeet kantoon ja hotellille yöunille.

Viimeiselle matkapäivälle oli tavoitteena löytää Hard Rock Café ja käydä Chinatownissa. Jalat olivat aivan tohjona eilisen taaperruksen jäljiltä, joten haastetta riittäisi. BTS:llä Siamiin ja jalat alle.

Hard Rock Café näkyy melko hyvin BTS:ltä, mutta jalkaisin sen löytäminen osoittautui melkoiseksi haasteeksi. Reilu tunti käveltiin ympäriinsä keskipäivän helteessä, eikä sitä tuntunut löytyvän mistään. Eksyimme paikallisen yliopiston alueelle, jossa oli käynnissä jonkin sortin pippalot. Sain ilmaisena näytteenä koiranruokaa, että ei se ihan turha eksyminen ollut. (Liian) ystävällinen naisihminen antoi lopulta koordinaatteja, joiden avulla löysimme ylihintaisen ketjukuppilan. Pienen shoppailun jälkeen nokka kohti hotellia. Hotellin ja BTS-aseman välisen oikotien portti oli lukittu munalukolla ja matkanteko meinasi tyssätä lyhyeen. Joku kävi soittamassa ovikelloa? ja paikalle tuli vartija kyselemään tyhmiä. Lopulta hän päästi meidät kulkemaan päätään puistellen.

Where are you going? -Chinatown. Ohhhh… soli, Chinatown is closed!

Auringon laskiessa tie kävi kohti Chinatownia. Kävellessämme BTS-asemalle eräs tuktuk-kuski kysäisi perinteisesti, minne ollaan menossa. Kuullessaan että matka käy kohti Chinatownia, mies totesi tottuneesti sen olevan kiinni. Tässä vaiheessa en voinut enää ohittaa tilannetta olankohautuksella, vaan minun oli pakko kysyä oliko äijä ihan tosissaan. Pokerinaamalla tuli vastaus, että kyllä se kiinni on, koko Chinatown. Suuremman luokan höpön löpön ja matka jatkui. BTS joen rantaan ja 5 bahtin tiketti Chinatownin kulmille.

Käveleskeltiin Chinatownia ristiin rastiin lopullisena päämääränä metroasema Chinatownin laidan läheisyydessä. Paljon neonvaloja, paljon katukeittiöitä, paljon haineviä, siinäpä se. Metroasema löytyi melko helposti. Kuten BTS, myös metro on esimerkillisen siisti ja kaikki häiriöaines on siivottu näkymättömiin. Metro vei meidät Sukhumvitiin, jossa piipahdimme Terminal 21 -kauppakeskuksessa. Mitään emme ostaneet, mutta ihmettelimme senkin edestä. Jokainen kauppakeskuksen kerros vessoja myöten on sisustettu eri maailmankolkkien mukaan. Mukana on mm. Lontoo, Istanbul ja San Fransisco. Pikaisen ihmettelyn jälkeen hotellille nukkumaan.

Aamulla alkoi pitkä matka kohti kotia.

Matkakertomuksen lopuksi lienee syytä listata vedätyksiä ja huijausyrityksiä joihin matkamme aikana törmäsimme:

  • Alihintaiset 5-20 bahtin tuktuk-kyydit, päädyt varmasti jalokiviliikkeeseen / räätälille.
  • Kaikki paikat johon olet menossa ovat kiinni. Eivät ole. Päädyt ylihintaiselle kiertoajelulle ja jalokiviliikkeeseen / räätälille.
  • Mittariton taksi. Jos mittari ei ala menemään päälle, vaihda taksia.
  • Patpong & PingPong-showt. 100 bahtin olut voi maksaa 3500 bahtia show-maksun ja esiintyjille tarjottujen drinkkien muodossa.
  • Sisäänkäynti on tuolla! Ei muuten ole, jatka vain sinne minne olit menemässäkin, muuten saatat päätyä ostamaan ylihintaisia väärennettyjä lippuja.

Matkan aikana törmäsimme ainakin 276+1 innokkaaseen avuntarjoajaan tai muuhun häslääjään. +1 tulee eräästä ystävällisestä naisesta, joka vilpittömästi opasti meidät oikeaan suuntaan hyvällä englannilla. Loppuen lopuksi ainoa onnistunut vedätys oli virheellinen ruokakuponkien määrä MBK:ssa, tappiota reilu euro.