Matkakertomus budjettimatkasta Bostonin kautta New Yorkiin ja päiväreissu sieltä Buffaloon ja Niagaran putouksille. Reissun taustalla oli hetken mielijohteesta ostetut Finnairin lomalennot Bostoniin. Suomen matkatoimisto juhli syntymäpäiviään railakkain tarjouksin ja kyseinen Bostonin meno-paluu oli terhakkaaseen hintaan 199 €. Pikaiset soitot työnantajalle ja potentiaaliselle matkaseuralle ja hetken päästä lennot olivatkin jo ostettu.

Matkasuunnitelma

17.8.2009 Helsinki – Boston / Finnairin lomalento
19.8.2009 Boston – New York / Megabus
22.8.2009 New York – Buffalo / Delta Airlines
22.8.2009 Buffalo – New York / Delta Airlines
24.8.2009 New York – Boston / Megabus
24.8.2009 Boston – Helsinki / Finnairin lomalento

Kustannukset (per henkilö)

Helsinki – Boston – Helsinki 199 €
Boston – New York – Boston 8,50 €
New York – Buffalo – New York 90 €
Bostonin hotelli 2 vrk 85 €
New Yorkin hotelli 5 vrk 250 €

Yhteensä 632,50 € + käyttövarat yms.

Sunnuntai 16.8.2009 – Kohti pääkaupunkiseutua

Alunperin itselläni oli tarkoitus lähteä ajamaan Oulusta Helsinkiin 17.8. aamuyöllä. Bonus Inn kuitenkin tarjosi pelkän parkkipaikan hinnalla hotelliyötä + parkkeerausta, joten hetken mielijohteesta lähdin ajelemaan 16.8. päivällä kohti pääkaupunkiseutua. Matkakumppanini olivat olleet pari viikkoa reissussa ja saapuivat 15.8 Helsinkiin, joten he viettivät viikonlopun siellä ennen uutta koitosta.

Maanantai 17.8.2009 – Amerikkaan

Hyvin nukutun hotelliyön jälkeen kelpasi lähteä suunnistamaan Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ei kaduttanut pätkääkään että tuli huomattua mokoma Bonus Innin
tarjous! Ajatus pitkästä lennosta marsuhäkissä (Finnairin Boeing 757) ei kauheasti lämmittänyt mieltä, mutta halpa hinta kompensoi mielipahaa huomattavasti.

Lento lähti suunnilleen ajallaan 14:40 ja arvioitu saapumisaika aikaeron takia vain reilu tunti myöhemmin 16:05. Lennon aikana tuli nukuttua Norjasta Islantiin, eli en menettänyt mitään. Islannin jälkeen olikin aika tuijotella Grönlannin jäätiköitä ja upeita vuonoja. Bostoniin saavuttaessa vastassa oli tiukahkon oloiset maahantulomuodollisuudet. Virkailijat halusivat sormenjäljet ja kyselivät tyhmiä, mutta koitettiin parhaamme mukaan ymmärtää heitä.

Kauanko meinaatte viihtyä maassamme? Miksi tulitte tänne? Aiotteko tehdä töitä täällä? Minä päivänä lähdette? Oletteko käyneet ennen? Saisko nuo sormenjäljet vielä uudestaan kun sormenne taisivat olla märät…

Asianmukaisilla vastauksilla pääsi asianmukaisesti sisään Ameriikan ihmemaahan. Tämä ihmemaa osoitti yksityisautoilun suosimisen heti lentokentältä lähtien. Kyllä oli vaikea sisäistää, että lentokentältä ei pääse metrolla Bostonin keskustaan. Kyseinen \’metrolinja\’ olikin bussilinja jolla pääsi metroasemalle. Hetken pällisteltyämme asia selvisi ja pääsimme matkaan. Matkustimme tahtomattamme pummilla hotellille asti, sillä bussikuskin rahastusvehje oli rikki ja metroasemalla ei tarvinnut rahojaan mihinkään työntää. Hotelli oli hintaansa nähden erittäinkin asiallinen Boston Marriot Copley Place. Sijainti oli hieman syrjässä keskustasta, mutta itse keskustassa ei minun mielestäni ollut mitään suurempaa nähtävää ja julkinen liikenne tällä kertaa toimi. Olin toivonut hotellivarauksessa ylimpiä kerroksia, mutta saimme huoneen kerroksesta 16/27. Näkymä tyydyttivät silti! Kotiuduttuamme kävelimme läheiseen ravintolaan syömään ja juomaan. Ensimmäiset Budweiserit maistuivat kyllä erikoisen hyvälle! Bostonilaisten palveluasenne ja asenne muutenkin ansaitsevat erityismaininnan! Hienoa palvelua suoraan sydämestä, tai ainakin he saivat sen tuntumaan siltä. Myöhäisilta kuluikin lukuisia HD-kanavia tuijottaessa.

Tiistai 18.8.2009 – Boston

Päivä alkoi lupaavasti hotellihuoneessa nautitulla Dunkin Donutsin aamiaisella, johon kuului croissant ja pieni kahvi (4,1 desiä). Huoneen oven ulkopuolelle oli tuotu USA Today -sanomalehti muistuttamaan mantereen vaihtumisesta. Päivän toimintasuunnitelmaan kuului huomisen New Yorkin bussireissun lähtöpysäkin etsiminen ja kävelykierros ympäri Bostonia.

Megabussin pysäkki löytyi kivuttomasti muutaman sadan metrin päästä hotellilta. Boston on erittäin turistiystävällinen kaupunki, sillä keskustan ympäri kiertää punainen viiva, jota tyhmät turistit voivat seurata sen kummemmin miettimättä. Viivaa seuraamalla pääsee näkemään tärkeimmät nähtävyydet ilman pelkoa eksymisestä. Punainen viiva johdatti meidät McDonaldsin kautta vanhan kaupungintalon eteen. Sieltä matka jatkui Quincy Marketiin ja edelleen kohti Little Italya. Päivä oli tuskallisen kuuma tällaiseen kävelykierrokseen, mutta keskustan pilvenpiirtäjät tarjosivat mukavaa varjoa. Pikku-Italian jälkeen punainen viiva johdatti meidät lätäkön toiselle puolelle USS Cassin Young -alukseen ja USS Constitution Museoon. USS Cassin Young -alus oli palvellut toisessa maailmansodassa ja taisteluihin osallistuneet veteraanit ylläpitivät aluksen vierailukierroksia ja kertoivat mielellään aluksesta. Sotalaivojen jälkeen vesibussi vei meidät takaisin keskustan puolelle, josta matka jatkui metrolla hotellille.

Puolen päivän mittainen kävelykierros paahtavassa helteessä oli vienyt mehut. Mikäpä sen paremmin parantaisi, kuin pitkä huurteinen ja jenkkikokoiset roskaruoka-annokset hotellin yhteydessä olleessa ravintolassa.

Tämän pienen virkistävän tauon jälkeen matka jatkui kohti Fenway Parkia, Red Soxin kotiareenaa. Stadion löytyi, mutta oli tiukasti suljettu. Ei auttanut kuin tuijotella historiallista areenaa ulkopuolelta. Paremman puutteessa suuntasimme vieressä kohoavaan Bostonin toiseksi korkeimpaan pilvenpiirtäjään Prudential Toweriin (228 m). Näkyvät 50. kerroksen näköalatasanteelta olivat kokemisen arvoiset! Iltasella kävimme vielä pienen kävelylenkin China Townissa, joka ei ollut järin suuri.

Mitä jäi käteen Bostonista? Mielestäni Boston on äärimmäisen helposti lähestyttävä kaupunki. Kaupunki on siisti ja turvallisen oloinen, jopa myöhään illalla. Koostaan huolimatta läsnä on koko ajan positiivinen pikkukaupunki-fiilis. Bostonilaisten palveluasenne on erittäin lämminhenkistä ja meni sitten mihin tahansa, tuntee olevansa tervetullut ja arvostettu. New York aiheutti tässä suhteessa hetkellisesti pienen kulttuurishokin. Eroa Bostonilla ja Manhattanilla on maanteitse vain reilut 300 kilometriä, mutta kaupungit eroavat keskenään kuin yö ja päivä.

Keskiviikko 19.8.2009 – Kohteena New York

Bussi kohti New Yorkia lähtisi 10:30 Back Bay Stationilta.

Kello herätti lempeästi 5:55 ja aamu käynnistyi perinteisesti Dunkin\’ Donutsin aamupalalla – \’pieni\’ kahvi ja jotain hyvää. Olimme Back Bay Stationilla todella hyvissä ajoin ja aurinko paahtoi jo aamusta armottoman kuumasti. Aikamme odoteltuamme paikalle kurvasi uusi 81-paikkainen kaksikerroksinen bussi määränpäänään New York. Sotilaallisen käskytyksen saattelemana asetuimme jonomuodostelmaan odottamaan bussiin pääsyä, oli äärimmäisen tärkeää ettei jalkakäytävää vahingossakaan tukittu!

Bussi lähti ajallaan, ensin kohti Hartfordia ja sieltä kohti New Yorkia. Amerikkalaiset moottoritiet eivät paljoa näkemistä tarjonneet, paitsi tietenkin täysin kotoisaan verrattuna erilaisen autokannan. Hartfordissa Megabussin pysäkki oli ilmeisesti hieman laittomassa kohtaa, sillä tietä reunustivat pysäköintikieltomerkit. Bussi oli ollut pysähtyneenä Hartfordissa ehkä minuutin kun kaksi erittäin virkaintoisen näköistä moottoripyöräpoliisia ottivat kuskin käsittelyyn. Sakkohan siitä tuli ja lähtiessä saattelivat bussin pois kaupungista. Bussi lähestyi Manhattania pohjoisesta, eikä elokuvista tuttua New Yorkin silhuettia päässyt näkemään. Reitti kulki Harlemin läpi, jossa ei montaa valkoihoista näkynyt. Manhattanin liikenne oli hieman tukkoista ja matka Harlemista 28th streetille kesti tunnin, matkaa oli n. 10 kilometriä.

Ensikosketus Manhattaniin oli huumaava. Kaupungin syke ja eloisuus tyrmäsivät totaalisesti ja myönnettäköön, että ensimmäiset ajatukset olivat että mihin sitä on taas nenänsä työntänyt. Elämänmenoon ja sykkeeseen pääsi onneksi nopeasti sisälle ja siitä alkoi nauttimaan jollain omituisella tavalla. Löysimme nopeasti metroaseman ja saimme ostettua muutaman päivän liput. Muuten meni hyvin, mutta eksyimme väärälle laiturille. Samoilla lipuilla ei meinannut päästä samalle asemalle toista kertaa, joten pientä selittämistä vaadittiin, jotta pääsimme oikealle laiturialueelle. New Yorkin hotellimme oli New York Helmsley Hotel 42nd streetillä. Hotellin alakerta oli remontissa ja hinta siitä syystä erittäin kilpailukykyinen laatuun nähden.

Hotelliin kotiutumisen jälkeen oli aika huuhtoa matkapölyt kurkusta. Grand Central Terminalia vastapäätä saimme ensikosketuksen Manhattanin palvelukulttuuriin, olut oli kylmää ja palvelu jäätävää! Myöhemmin pyörähdimme Times Squarella syömässä hintavat hot dogit ja bagelit.

Nähtävää oli järjettömän paljon. Niskat kipeänä sai tuijottaa toinen toistaan korkeampia pilvenpiirtäjiä. Joka kulman takaa tuntui löytyvän elokuvista tuttuja maisemia ja yksityiskohtia. Itse Times Square oli jotain käsittämätöntä miljoonine valomainoksineen ja videotauluineen. Kävelykierroksen loppupäässä iski jano ja nälkä. Löysimme erään korttelin syrjäiseltä puolelta varsin mainion kuppilan, jossa oli sopivasti happy hour. Tarjoilija kantoi huurteisia pöytään kaksin käsin ja ruokalistalta löytyi periamerikkalaista mättöä. Mahojen täyttyessä pimeys oli laskeutunut ja Manhattan näytti pimeässä mahtavalta.

Torstai 20.8.2009 – New York, New York

Viime yönä oli Manhattanilla riehunut jonkinasteinen ukkosmyräkkä, joka oli kaatanut puita ja aiheuttanut muuta pientä vahinkoa. Satunnaista jyrinää lukuun ottamatta en huomannut mitään. Tänään oli tiedossa taas Manhattaniin tutustumista. Ensiksi kuitenkin metrolla Manhattanin eteläkärkeen ja kohti Staten Islandia. Staten Islandin lautta on ilmainen ja reitti sivuaa vapaudenpatsasta. Jos ei halua maksaa erikseen vapaudenpatsaan näkemisestä, lautta on hyvä vaihtoehto. Meno-paluu lauttareissussa vierähti tunteroinen. Itse vapaudenpatsas ei kauheasti sykähdyttänyt, mutta Manhattanin silhuetti Staten Islandilta katsottuna on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen!

Takaisin Manhattanille ja hieromaan t-paita -kauppoja ystävällisen karvaisen kauppiaan kanssa. 20 dollarilla irtosi kuusi New York -paitaa, made in Honduras. Seuraava kohde meillä oli Battery Park, johon oli sijoitettu World Trade Centerin edustalla ollut maapallo. Kyseinen maailman rauhaa symboloiva taideteos tuhoutui osittain syyskuun 2001 terrori-iskuissa. Battery Parkista jatkoimme kohti WTC:n \”raunioita\”, tai pikemminkin rakennustyömaata jonka ympärille oli kasvanut muistokirjoitusten ja kukka-asetelmien saarekkeita. WTC:n sijaintipaikasta ei saanut juuri mitään irti, sillä paikka oli yhtä rakennustyömaata. Jonkinlaisen käsityksen tuhon suuruudesta kuitenkin pystyi muodostamaan. Manhattanin kierros jatkui kohti Brooklyn Bridgeä.

Tässä vaiheessa helle ja pitkät kävelymatkat alkoivat verottamaan voimia. Historiallisen sillan jälkeen metroilimme takaisin pohjoisemmaksi

ja tarkoituksenamme oli vierailla lentotukialus USS Intrepidillä, joka on parkkeerattu Manhattanin länsirannalle. Lentotukialuksen lisäksi vierestä löytyi British Airwaysin Concorde ja risteilyohjuksin varustettu sukellusvene USS Growler. Lentotukialus oli valtava ja eri kansille oli sijoitettu todella paljon erilaisia lentolaitteita. Näkymä lentotukialuksen kannelta Manhattanille oli absurdi! Sukellusveneeseen joutui jonottamaan vajaan tunnin, mutta käynti oli silti vaivan arvoinen. Käynti antoi näkemystä siitä, kuinka ahtaissa olosuhteissa sukellusveneiden miehistöt työskentelevät viikkoja, jopa kuukausia kerrallaan.

Hotellilla tuli seurattua sääennustetta televisiosta. Hurrikaani Bill näyttäisi olevan matkalla itärannikolle. Ennustettu polku näytti sivuavan New Yorkia sunnuntain ja maanantain välillä, mielenkiintoista!

Perjantai 21.8.2009 – Museoita ja näköaloja

New Yorkissa ja Manhattanilla on järjetön määrä erittäin laadukkaita ja laajoja museoita, joissa saa vietettyä ainakin päivän per museo. Päädyimme valitsemaan museoiden laajasta kirjosta Metropolitan Museum of Artin. Museossa oli hirveä määrä nähtävää ja kipot ja kupit alkoivat toistamaan itseään kierroksen loppupäästä. Kolmen tunnin kiertämisen jälkeen suuntasimme keskuspuiston kautta hotellille levähtämään.

Tarkoituksenamme oli alun perin kiivetä Empire State Buildingiin katselemaan auringonlaskua, mutta jonot olivat todella pitkät.

Tyydyimme varavaihtoehtoon ja kapusimme Rockefeller Centerin Top of The Rock -näköalatasanteeseen, jolla oli korkeutta 260 metriä. Top of The Rock oli hyvä valinta, sillä ruuhkaa ei juuri ollut ja näkymät olivat loistavat sekä eteläiselle Manhattanille, että keskuspuiston suuntaan!

Huomenna olisi luvassa lento JFK:ltä Buffaloon, käynti Niagaran putouksilla ja illalla takaisin Manhattanille.

Lauantai 22.8.2009 – Niagara Falls

Viideltä ylös ja pikaisen aamupalan kautta metroon. Metro ja Airtrain veivät Jamaica Stationin kautta JFK:n lentoasemalle. Koneessa ystävällinen vanhempi lentoemäntä kysyi josko haluaisimme istua exit-paikoilla. Sehän toki pitkäjalkaisille kelpasi. Deltan lento lähti ajallaan, tosin ruuhkan takia rullailuun meni lähes tunti. Buffalossa Niagaralle vievä paikallisbussin pysäkki löytyi helposti ja reilun tunnin kuluttua laskeutumisesta olimme jo putouksilla.

Lähes heti bussista poistuttuamme jouduimme hot dog -kärrymiehen uhriksi.

Mussutuksen aikana sää huononi ja taivaalta alkoi tulla enemmän ja vähemmän vettä. Pieni vesisade ei kuitenkaan haitannut putousten näkemistä. Ja sitä näkemistähän riitti, putoukset olivat todella vaikuttava näky. Aikamme kiertelimme ja kävimme ajamassa vierailukeskuksen kiertävällä junalla. Kävimme myös Kanadan \’porteilla\’, mutta rajan toiselle puolelle emme uskaltautuneet tiukan aikataulun takia. Pitkä immigration-jono ei olisi ollut järin mieltä ylentävää kun paluulento olisi lähdössä.

Aikamme pyörittyämme päätimme lähteä takaisin Buffalon lentoasemalle nauttimaan huurteisista. Paluulento oli muutaman tunnin myöhässä huonon sään vuoksi, ja perillä New Yorkissa olimme kymmenen jälkeen illalla. Pikainen putousreissu, mutta tulipahan nähtyä ja koettua!

Sunnuntai 23.8.2009 – Madison Avenue Street Market

Päivän teemana oli päämäärätön rento haahuilu. Madison Avenuelta löytyi vahingossa sunnuntain katumarkkinat, jossa oli tarjolla kaikkea syötävää ja tavaraa maan ja taivaan väliltä sopuhintaan. Mukaan tarttui hot dogien ja maissintähkien lisäksi läjä halpoja aurinkolaseja. Seuraava kohde oli rahan valtakunta, Wall Street. Tylsää ja kuivaa, vaan mitäpä muuta rahan valtakunnalta voi odottaakkaan? Kaipasimme kuitenkin makua elämäämme, joten suunta kohti China Townia ja Little Italya.

China Townissa kyltit, ihmiset, autot, ruoat ja jopa eläimet olivat kiinalaisia. Myös kadun nimet olivat kiinaksi. Heti Kiinan vieressä oli Italia. Palopostit oli maalattu Italian väreihin ja ravintoloissa oli mafiosojen näköistä porukkaa, ja tietenkin me. Mulberry Streetillä sijaitseva Paesano tarjoili lounasaikaan sopuhintaan loistavaa italialaista ruokaa mukavan eloisassa ilmapiirissä.

Täydellä mahalla kelpasi taas taapertaa Manhattanin katuja. Little Italyn jälkeen raapaisut NBC:n studioista ja Radio City Music Hallista. Loppuilta menikin pakkailujen merkeissä, sillä seuraavana aamuna olisi lähtö Bostoniin ja iltapäivästä takaisin kohti Suomea.

Maanantai 24.8.2009 – Kotia kohti

Megabus lähti ajallaan 7:30 Madison Square Gardenin kulmilta kohti Bostonia. Aikataulun mukainen saapumisaika Bostoniin oli 11:50 ja lento Suomeen lähtisi 17:35. Aikataulut pitivät kaikin puolin ja olimme Bostonin lentoasemalla n. 14:00. Hurrikaani Bill oli hiipunut matkatessaan pohjoiseen rannikkoa pitkin, joten siitä ei ollut haittaa lentosuunnitelmille.

Reissu oli kaikin puolin antoisa, monipuolinen ja edullinen! Tähän hintaan voisin tehdä saman uusiksi ihan milloin vaan. Jos jotain olisi voinut olla toisin, niin Niagaralla olisi saanut paistaa aurinko!